Lapsi on kai päästänsä sekaisin

Kirjoitan tätä tällä hetkellä kaverillani, jonka luokse menin suoraan koulusta. Vähän vaihtelua laitoksen arkeen, joka tuntuu minusta välillä niin turhauttavalta. Olen huomenna menossa omaohjaajareissulle eli siis vietän päivän oma ohjaajana kanssa kahdestaan ja teemme sitä, mitä minä haluan. Tällä kertaa minulla ei ole oikein mitään toiveita, haluan ostaa muutaman vaatteen ja käydä syömässä, ehkä katsoa elokuvan. En tiedä. Ehkä mielummin vain istuisin syrjäisessä kahvilassa tumma kahvikuppi kätösissäni ja juttelisin hänen kanssaan. Mutta katsoo sitten huomenna. Ja olin maininnut täällä yhdessä postauksessa, että menisin terapiaan ja siitä koko ajan järkkäillään. Ajatella, menen tuntemattomalle ihmisille puhumaan tunteistani. Wou, olen todellakin yllättynyt itsestäni ! Niin, jos edes pystyn puhumaan hänelle. Toivon, että en ryntää pois huoneesta tai ole vain hiljaa vittuuntuneena. Niin ei saa tapahtua. 

Tässä pieneksi piristykseksi yksi todella, todella pieni video. Anteeksi, mutta en saanut sanonuttua melkein mitään naurultani. Sanokaa vain, jos olisi kiva saada videopostaus joskus.

lisäys :

Ja tässä puhun enkä vain naura, vaikka nauran kyllä todella paljon. Anteeksi, jos ette kuule mitä sanon ja äänensävyni voi mennä ihan miten sattuu. Ja jos ääneni kuulostaa joisakin kohtii möreältä, niin se on vain videon syytä. Tunnen oloni todella tyhmäksi, kun näytän itseni ihan livenä. Niin, minäkin olen vain ihminen täällä kirjoituksien keskellä.