Mutta kerron nyt vähän laitoksen viikonlopusta. Perjantaina kaikki nuoret lähtivät kotiinsa, paitsi siis minä ja toinen nuori. Poika halusi lähteä kylille, ja niin hän sai lähteä. Minä ja naispuolinen ohjaaja mietimme mitä tekisimme. Hän ehdotti omalle paikkakunnalleni (jonne on 30 kilometriä vain matkaa) shoppailemista. Suostuin vähän empien, itselläni ei ollut yhtään rahaa. Tai oli vähän rahaa, mutta ei shoppailuun tuhlattavaksi. Lompakossani oli juuri ja juuri Twilightin lipun hinta, ei muuta. Ohjaaja kertoi, että laitos voisi ostaa minulle nyt vaatteita ja meikkejä, jos haluaisin. Meikkien ostamisesta hämmästyin, sillä laitoksessa on sanottu, että he eivät osta meikkejä. Mutta olen ainoa yksikössäni tyttö, joka tarvitsee meikkiä. Toki on kolme vuotta minua nuorempi tyttö, mutta hän ei saa meikata laitoksen sääntöjen mukaan. Vaatteista en hämmästynyt, täällä saa joka kuukausi 50 euroa vaaterahaa. Se menee kaikkien omaan säästöön ja aina, kun tarvitsee jotakin voi mennä ohjaajan kanssa ostamaan tarvitsemansa vaatteet.
Kävimme ostamassa minulle muutamia vaatteita ja meikkejä. Olin hyvin tyytyväinen, vaikka ohjaajan kanssa keskustelu ei oikein välillä onnistunut.. Juttelimme aika pintapuolisia asioita, mutta ainakin sain edes jotain juteltua. Paluumatkalla autossa olimme molemmat hiljaa, mutta radion musiikki onneksi täytti hiljaisuuden hyvin. Laitokseen tullessa katsoimme torstain salkkarit netistä ja oleskelimme vain. Se oli ainakin minun mielestäni mukava päivä, vaikka ohjaaja kuuluikin ärsyttävimpien ohjaajien listaani.
Lauantaina koko päivän oli töissä rennoin ohjaaja laitoksesta, joten olin aika tyytyväinen siitä. Sain luvan lähteä kavereiden luokse, joten tietenkin lähdin innoissani. Menin Janeten luo, josta lähdimme hakemaan Rossua ja sitten menimme yksille markkinoille. Siellä oli ihan mukavaa ja näin muutaman tutun siellä kun kiertelimme siellä. En ostanut mitään, mutta ei se haitannut minua yhtään. Ei siellä ollut edes mitään niin tärkeää, mitä olisin tarvinnut hyvin paljon. Lähdimme sieltä sitten kaupungille, kävimme kaupoissa ja Janette & Rossu söivät hesessä. Minä en syönyt mitään, sillä tiesin, että kun laitos hakisi minut, niin menisimme jonnekkin syömään. Tiesin oikein, sillä laitoksen hakiessa menimme syömään. Minua alkoi ihmeellisesti ahdistamaan vähän ja ohjaaja taisi huomata sen. Hän kyllä luuli sen johtuvan jostakin muusta asiasta, mutta en halunnut selittää hänelle mitään. Mutta tänään aion vain oleskella laitoksessa ja nauttia hetken vielä hiljaisuudesta, joka rikkoutuu heti kun muut nuoret tulevat paikalle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti