lauantai 3. toukokuuta 2014

Ei mikään muu mua saa niin järkkymään

Mikä on suhteeni äitiin? Mitä ajattelen henkilöstä, jonka tekojen takia olen joutunut laitokseen ja kestämään monia asioita. Joutunut katsomaan kuinka pullo avautuu taas ja käynyt katsomassa häntä osastoilla. Kuullut miten hän on taas yrittänyt riistää elämäänsä tai joutunut itse estämään tapahtumaa. Nähnyt hänen taas menevän pohjalle, vaikka luuli jo kaikki että kaikki olisi hyvin.
Rakastan äitiäni, paljon. Se ei silti tarkoita, etten välillä olisi katkera. En välttämättä kunnioita häntä, mutta hän on äitini ja on minulle tärkeä henkilö elämässäni, niin hyvässä kuin pahassakin. Olen antanut monia asioita anteeksi, joitakin tekoja en vielä.
 Olen keskustellut hänen kanssaan asioista vasta myöhemmin. Kysynyt miksi hän on tehnyt mitäkin asioita, mitä siihen on vaikuttanut. Miksi juuri sillä tavalla, vaikuttiko menneisyys. Mutta vielä on paljon asioita, joita tulen kysymään. Se hetki ei ole vielä, en ole valmis vielä siihen. Mutta tiedän, että joskus vielä annan hänelle kaiken anteeksi. 
Mutta henkilönä, minkälainen äitini on? Hän on mukava, jos olet hänelle. Jos hän ei pidä jostakusta ihmisestä, hän ei välttämättä näytä sitä juuri sille henkilölle, mutta joskus henkilö kyllä tietää sen. Mutta äitini ei ole ilkeä, sitä en yritä viestittää. Hänellä on huumorintajua ja hän ei ota asioita liian vakavasti. Hän on suvaitsevainen eikä tuomitse ihmisiä heidän menneisyyden perusteella. Ennen äiti antoi minulle kaiken periksi, mutta nyt hän on lujittinut onneksi siinä asiassa. Hän tyytyy aika pieneen ja yleensä hänellä on tilannetajua. Äidilläni on paljon hyviä luonteenpiirteitä, mutta tietenkin niitä huonompiakin on niin kuin kaikilla. 
Hän on tehnyt paljon asioita, tekoja ja sanonut sanoja, jotka ovat satuttaneet minua todella paljon henkisesti. Silti rakastan häntä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti