sunnuntai 9. helmikuuta 2014

Matkalla oppii paljon, etenkin itsestään

Miltä tuntuu olla laitoksessa ? Miltä tuntuu, kun sinua ympäröivät ihmiset, jotka käyvät töissä siellä missä sinä asut ? Niin. Laitoksessa olemisen jokainen ottaa eri tavalla. On toki muutamanlaisia tyyppejä, joita laitoksissa yleensä on. Kaikki suhtautuvat hieman erilailla tälläisissä paikoissa olemiseen. On olemassa ihmisiä, jotka toivovat koko ajan kotiin pääsyä ja ajattelevat pääsevänsä sinne pian. He voivat sanoa, että he lähtevät pian ja täällä oleminen oli vain väliaikaista. He voivat kertoa tätä pitkiä aikoja, kunnes he itsekkin tajuavat, etteivät he pääse vielä pois. Silti he yrittävät epätoivoisesti uskotella, että kotiin paluu on ihan pian.
Osa on tottunut. He tietävät olevansa täällä, ehkä täysi-ikäisyyteen asti ja he hyväksyvät asian. Asialle ei voi mitään, joten he eivät jaksa murehtia, koska se ei auta heitä eteenpäin. 
Voi olla ihmisiä, jotka ovat ärsyyntyneet laitokseen ja näyttävät sen täysin. He voivat huutaa ja vittuilla avoimesti ohjaajille, tehdä temppuja ja muuta. He kehuvat muille, kuinka ohjaajat eivät hänelle voi mitään. Mutta jossain kohtaa jos nuori on haitaksi muille eikä häntä osata pitää kunnolla ns. kurissa, hän voi joutua toiseen laitokseen.
On henkilöitä, jotka ovat vain masentuneita. He haluaisivat pois, mutta tietävät etteivät pääse. Heidän ajatuksissaan on usein, että miksi juuri minä. Miksen pääse jo pois, elämäni olisi parempaa.
On henkilöitä, jotka hoitavat kaiken hyvin laitoksessa rutiininomaisesti. He eivät yleensä tiuski ohjaajille, paitsi jos hermot palavat. Heistä ei välttämättä heti päälle päin näe, mikä on heidän motiivinsa toimia näin. Ovatko he yksinkertaisesti tottelevaisia ja kilttejä, haluavatko he vapauksia ? Se voi olla jokaisella hieman eri.

Voisin jatkaa "listaani", mutta mielestäni se on turhaa. Laitoksessa on ihmisiä, samanlaisia kuin kaikki muut. He vain käyttäytyvät erilailla täällä ja kaikilla on hieman erilaiset ajatukset. Yleisin ajatusmalli on kuitenkin, että kaikki haluavat pois. Olen lohduttanut paria ihmistä, jotka ovat itkeneet ja surunsekaisella äänellä kertoneet, kuinka haluavat kotiin. Olen kuunnellut suuttuneisuutta, jossa manataan koko laitos helvettiin. Olen nähnyt ihmisiä, jotka vain istuvat ja hennosti kertovat, kuinka laitoksessa olo tuskaa. Kaikki heistä ovat erilaisia, meitä yhdistää vain laitoksessa oleminen.

" Mä oon nyt vasta tajunnut laitoksessa olessani, etten mä osannut arvostaa kotia. Sitä piti itsestäänselvyytenä. Nyt mä tajuan, kuinka arvokasta se oli. " 
- Poika laitoksesta

2 kommenttia:

  1. ohjaajat on myös ihmisiä ja ihan samanlaisia kuin muut, se usein näyttää unohtuvan niiltä jotka laitoksissa on, koska paljon saa ihan henkilökohtastakin vittuilua joka menee jo ihan yli

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä.. On välillä vain raskasta katsoa samoja naamoja, jotka käskyttävät ja luulevat tietävän tunnetilasi.

      Poista