Helposti pystyit kaikesta luopumaan

Olen ollut hieman järkyttynyt muutamina päivinä. Äitini muuttaa taas. Hän muuttaa 140 km kauemmas asunnostaan, missä hän on nyt asunut. Hän muuttaa pois kaupungista, jossa ovat kaverini, kouluni, harrastukseni ja psykologini. Itsekkään en edes asu siellä, olen 30 km kauempana kaikesta siitä. Nautin aina kun pääsin lomille, sain olla ihmisten kanssa ja paikassa missä viihdyn. Äitini ei näemmäs viihtynyt. Hän soitti minulle yhtenä päivänä ja pamautti uutisen. Itkin ja huusin puhelimeen, uhkailin välirikolla. Lomille meno ei ole sama asia, jos joudun viettämään sen ns. tuntemattomassa kaupungissa ja en voi edes viettää viikonloppujani kavereiden kanssa. Olen äitini seurassa ja se siitä.

Eli äitini muuttaa tässä kuussa ja minä menen uutta kämppää heti katsomaan. En tiedä mitä ajatella enää, voin olla vihainen, mutta se ei muuta tilannetta mihinkään suuntaan. On vain taas kerran sopeuduttava uuteen tilanteeseen. Totutella ja yrittää olla haikailematta menneitä. Ja taas kerran sitä tajuaa, kuinka ei arvostanut hetkiä, joita piti itsestäänselvyytenä. Minulla ei ollut pienintäkään epäilyä, että äiti olisi muuttamassa. Olin tottunut siihen, että kahden viikon välein lomille kaupungiin, jossa kaikki tärkeimmät asiani ja henkilöni ovat. Olisi pitänyt arvostaa niitä hetkiä enemmän. Mutta minusta tuntuu, että minulla on vain paha tapa tajuta kaikki tärkeä, kun se on jo poissa. Ja varmasti kaikilla ihmisellä on tälläinen kokemus, sillä se on erittäin yleistä.

 Kalenterissani on tälle kuulle aforismi, joka menee näin : Ihminen, joka ei tee virheitä, ei tavallisesti tee muutakaan.

Mietin tätä aforismia ja mietin tilannettani, kumpaan tämä lause sopisi paremmin, minuun vai äitiini ? Äitiini, joka tekee mielestäni virheen muuttamalla pois. Vai minuun, joka tekee virheen tuomitsemalla muuton heti alkuunsa. Molemmat tekevät virheitä ja se kuuluu elämään. Elämässä ei voi olla tekemättä virheitä, niin kuin tuo aforismi mielestäni viestittää. Välillä tilanne on hankala, kun toinen henkilö kokee tekevänsä oikein, kun toinen ajattelee hänen tekevän suuren virheen. Kumpi on oikeassa? Ihminen tekee omat päätöksensä, mutta välillä toinen osapuoli voi nähdä, ettei kaikki ole nyt menossa parempaan päin. Mutta välillä toinen osapuoli on täysin väärässä ja ei näe ihmisen onnea, kun hän on tehnyt päätöksensä.