Tahdotko nainen retkahtaa elämään

Jos minulta oltaisiin kysytty 2,5 vuotta sitten, että pelkäänkö kuolemaa, olisin vastannut, että en. Sitten ehkä hymyillyt pienesti ja jatkanut, että haluaisin sitä. Tällä hetkellä, jos joku kysyisi, että pelkäänkö kuolemaa, vastaisin, että vähän. Se ei tarkoita, että haluaisin kuolla. Ei, enää en haluaisi kirjoittaa kirjeitä ja sulkea silmiäni ikäisyydeksi. Minä en halua kuolla, haluan elää elämääni, sillä se on niin mielenkiintoista. Mutta joskus 60 vuoden päästä olisin varmaankin valmis kuolemaan. Luulen, että silloin olen kokenut tarpeeksi. En usko pelkääväni kuolemaa silloin. Mutta tällä hetkellä pelkään, vähän. En haluaisi elämäni jäävän kesken. Minulla on paljon unelmia, jotka haluan toteuttaa. Ajatuksia, joita haluan jakaa. Kohdata pelkoni, matkustaa uusiin paikkoihin. Haluan kokea sen tunteen, kun vihdoin ja viimein pääsen pois laitoksesta. Sen, kun itket helpotuksesta, ehkä hieman surusta ja pakkaat tavaroita autoon. Ja lähdet, jätät sen taaksesi.

 Mutta se ei välttämättä ole mahdollista. Ikinä ei tiedä mitä elämä tuo eteen. Voisin kuolla auto-onnettomuudessa, hypätessäni uudestaan Benji hyppyä turvavarusteistani olisi jäänyt tärkein asia laittamatta, voisin sammua lumihankeen, saada puukosta baarissa. Tavalla ei ole merkitystä, mutta minun on vain pakko hyväksyä, että voisin kuolla vaikka huomenna. Sen takia en pelkää kuolemaa enää niin paljoa, on vain pakko hyväksyä, että se tulee joskus eteen. Toivottavasti vasta silloin, kun ryppyineni laahustan kauppaan ostamaan keksejä lapsenlapsilleni. Mutta ehkä pahinta on hyväksyä, että läheiseni voivat myös kuolla hetkenä minä hyvänsä. En halua ajatella asiaa ja toivon, että niin ei tapahdu. Mutta en siis ajattele kuolemaa koko ajan. Elän elämääni ja kuolema voi iskeä siihen. Ei mitään erikoisempaa. Pelkäätkö sinä kuolemaa ?

Teleks - Retkahdus

 Se on tuossa edessä,
meidän lyhyt elämä,
joka kysyy tosissaan:
suostutteko kuolemaan
ilman vahvaa makua
rohkeasta rakkaudesta,
kaikilla sen mausteilla,
sinulla ja minulla?