Samat tarpeet lienee muillakin

Miten niin pienistä turhista asioista voi tehdä niin negatiivisia ? Olen huoneessa, makaan sängylläni väsyksissä selaten turhautuneena puhelinta, kun yhtäkkiä huudetaan : Roosa, veisitkö roskat !

Ensimmäinen ärsytys, se että sinun pitää nousta. Huvittaisi jäädä vain paikoilleen, mutta ei sitten. Sen jälkeen kävelet keittiöön ja negatiivisuutesi jatkuu. Ohjaaja hidastelee ja täyttää tiskikonetta niin, ettet pysty viemään roskia. Joudut siis odottelemaan, joka myös ärsyttää väsyneessä mielentilassa. Kolmanneksi ohjaaja yrittää luoda keskustelua, johon vain hymähdät. Ei kannata nyt ärsyttää.

Kun pääset roskikselle, joku on laittanut kartonkia normaaliin roskikseen, joten joudut vähän nyppimään niitä sieltä. Ärsyyntyneisyys kohoaa. Otat uudet roskapussit, joihin meinaa tulla reikiä yhdestä terävästä kynnestäsi. Huokaisen syvään, otan täydet roskapussit kätösiini ja lähden ulko-ovelle päin. Joudun väistämään henkilön, jota ei huvittaisi tavata. Laitan kengät jalkaan ja ulos mennessäni huomaan niiden olevan täynnä hiekkaa. Juuri näin..

Pihalla on kylmä ja käsivarret menee kananlihalle. Roskakatoksen avaaminen on turhauttavaa ja vahingossa heitän kaikki roskat samaan roskikseen. En jaksa välittää ja lähden pois sulkematta katosta. Kävelen takaisin päin pikkupojan kyylätessä minua kauempaa. Päästessäni takaisin sängylle, sukkani ovat hiekassa, oloni kylmä ja ärsyyntyneisyys huipussa. Näin pienestä asiasta. Nyt vain naurattaa, kun ajattelee tilannetta.