Oloni on sanoin kuvailematon. Olen helpottunut, todella helpottunut. Oloni on todella hyvä yksinkertaisesti. Olin eilen koko päivän kavereiden kanssa kaupungilla ja minusta se oli todella rentouttavaa.
Paitsi se kohta, kun näin äitini. Näin hänet kaupassa, olin sinne juuri menossa, kun huomasin tutun hahmon. Tietenkin juoksin heti pois, kaverit perässäni juoksivat minun kiinni, kun kyyneleet poskilla seisoin parkkipaikalla. Niin, en ole siis yhteyksissä tällä hetkellä vanhempiini. En halua kertoa kumpaakaan syytä. Äidin kanssa olin vielä väleissä jouluun asti, kunnes tapahtui asioita, joiden takia emme pidä nyt yhteyttä millään lailla. Sinä päivänä oli juuri äidin syntymäpäivä ja kai sekin jotenkin vaikutti tunnepurkaukseeni. En ole ikinä viettänyt äidin syntymäpäivää onnittelematta. Nyt sekin päivä on sitten koettu.
Mietin tässä yksi päivä minkälaisia pieniä haaveita minulla on. Minä ainakin haluaisin mennä yksin kahvilaan lukemaan kirjaa ja juoda jonkun ylimakean juoman, en tarkoita tässä käsitteessä siis limsaa. Olisi myös todella mukavaa käydä elokuvissa ilman, että tietää, mitä elokuvaa on menossa katsomaan. Sanoa vain kassalla, että lippu seuraavaan näytökseen, joka tulee. Onko teillä sellaisia pieniä haaveita, joita ette ole vielä toteuttaneet ? Isompia haaveita minulla on paljon, tai ainakin luulisin niin. Olen ajatellut haavekartan tekemistä taas kerran, kahdessa eri lehdessä suositeltiin sen tekemistä. Olen tehnyt samanlaisen kaksi vuotta sitten ja osa niistä haaveistani oli toteutunut esim. olen saanut lävistyksen ja olen tehnyt jotain hullua kavereiden kanssa.
Tänään oli laitoksessa yhden tytön synttärit, hän on minua kolme vuotta nuorempi. Hänellä oli minun mielestäni todella söpö perhoskakku, jota itsekkin taisin maistaa vähän. Lahjan olin ostanut silloin kaupungilla kavereiden kanssa. Hän onneksi tykkäsi lahjasta, sillä olin pienoisesti hädissäni, sillä en tienyt tykkäisiköhän lahjasta. Lahjan antamisen jälkeen minusta tunnelma on aina outo, en tiedä miksi. Hän on kiitollinen ja halannut, entä sen jälkeen. Hän jäi vielä seuraani ja en oikein tiedä mistä olisimme puhuneet. Rupesin selittämään jostain turhasta ja hän onneksi liittyi keskusteluun, etten olisi tuntenut itseäni tyhmäksi rupatellessani yksin hermostuneena. En tiedä miksi sellainenkin asia on nyt mielessäni, mutta kirjoitan aina suoraan ajatuksiani tähän. En yleensä ikinä suunnittele mitä minä kirjoitan, kaikki ideani tulevat vain jostakin. Tai ei näitä voi sanoa ideoiksi, nämä ovat vain ajatuksiani.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti