Ei mikään muutu milloinkaan

Käsittämätöntä ! Mulla on 36 mahtavaa lukijaa + ihanat anonyymit ! 

Eikö sinua ole kielletty piirtelemästä käsiin ? Ja tunnetusti löydän tämän tekstin huomen aamulla jostakin muualta, mahassa olisi oiva paikka tällä kertaa. Nukun siis miten nukun ja tuo teksti painautuu johonkin muuhun ruumiin osaan ja tartuttaa siihen tekstinsä. Olisikohan pitänyt kirjoittaa sittenkin paperille ? No ei oikeastaan, sillä totta kai minun pitää kirjoittaa teidät minun kehooni. Olette silloin lähempänä minua, kuin valkoinen paperi, jossa näkyy piirrustuksien kaikki pienet kumittamiset. En toki kyllä tunne teitä, mutta olette mahtavia ja ihania ihmisiä kaikki. Ja iso hali kaikille kommentoijille, saatte hymyn huulilleni ! Ja nyt loppuu tämä ylistäminen, monet tekevät sitä niin paljon blogissaan. Mutta olette niin ihania, joten vielä iso kiitos ! 

Niin, jos joku huomasi  minä olen värjännyt siis hiuksiani punaisiksi taas kerran. Punaiset hiukset ovat vain niin ihania, en tiedä mikä niissä viehättää minua.

Niin, voisin kertoa kuinka paljon minä olen syönyt suklaata, mutta kaikkihan niin tekevät. Jouluna syödään suklaata ja joulun jälkeen surraan sitä, kuinka paljon niitä tulikaan syötyä. Jos joku nyt ei ole syönyt paljoa suklaata, niin naura vain. Naura vain meille muille. En kyllä ymmärrä mitä nauramista siinä on. Ihminen syö suklaata jos haluaa ja lihoaa jos lihoaa. Sillä selvä, ei enempää kysymyksiä. Paitsi sieltä peräpulpetilta törröttää vielä yksi vaivainen käsi. No, hän saa vastauksen  mietityttävään kysymykseensä jostakin muualta. 

Lähden siis huomenna pois lomilta, luojan kiitos. Nyt nyrpistelette nenäänne ja päänne yläpuolella on kysymysmerkki, miksi hän on iloinen asiasta. No, totta kai minä vastaan. Minua suoraan sanoen vähän ahdistaa nyt olla lomilla, en voi nähdä hirveästi kavereita, sillä kaikki viettävät joulua. Mutta ei se ole pääasia tässä ahdistuksessa. Minua ahdistaa asia, josta en halua puhua täällä. Kerron sitten ohjaajille, mutta täällä en halua puhua. Tämä asia voi johtaa siihen, että en välttis pääse tammikuussa lomille. Mutta minua ei yhtään vituta se. Mielummin olen laitoksessa ja käyn välillä katsomassa kavereitani täällä, mutta en tule kotiin. Tai en edes kutsu tätä kodiksi. 

Minä tahdon kasvaa
Minä tahdon muuttua
Tahdon muistaa juureni
Mä, mutten juuttua
Paikoilleni miettimään
Ett' mitä olla vois
Siellä nurkan takana
Ja siksi tahdon pois