Ehkä mä olen niin vähä älyinen ja en ymmärrä, keihin ihmisiin mun pitäisi tutustua. Tai sitten mun vain pitäisi myöntää, että mä haluan itselleni erillaisen ihmisen. Mä en halua häntä, mun pitäisi sanoa. Mutta mä en pysty siihen. En mä niin halua sanoa, koska mä haluan sen silti. Tai en halua. Oikeasti mä en tiedä. Mä vihaan päätöksiä. Voisko ne skipata ? No sitten ei kyllä oppisi mitään elämästä..
Monta kertaa viikossa
Meidän täytyy suudella
Ettet sinä sekoa
Ja väitä etten rakasta
Mä joskus pelkään, että mä päätän asioissa väärin. Se voi olla ihan pienekin päätös, mutta mä pelkään silti tekeväni joskus väärin. Sä oot vaikka ostamassa jäätelöä ja sä mietit, että otaksä sen tutun ja turvallisen suklaajätskin jota sä oot syönyt jo kolme vuotta putkeen vai maistaisiksä tuota uutta salmiakkivadelmaomenavaahtokarkkikarviainen jätskiä. Jos sä otat sitä vanhaa tuttua jäätelöä, sä saat sen hyvän makunautinnot, mutta jää harmittamaan kun sä et uskaltanut maistaa mitään uutta. Sitten taas jos sä ostat sitä uutuusjätskiä, se on kumminkin hirveän pahaa ja sun rahat meni hukkaan. Mutta onneksi nämä päätökset eivät ole niin tärkeitä eivätkä ne vaikuta elämään. Olen kyllä ruvennut miettimään enemmän vain, että mun pitää kokeilla kaikkea uutta, koska ikinä ei voi tietää milloin kuolee.. Niin surullista ajatella sillä lailla. Mikseivät kaikki saisi 100 vuotta elämää ja sitten vasta kuolisi ? Ehkä kuolemisen tuska silti kuuluu elämään..
Oon tarkkaillut jo kauan aikaa itseäni:
Mä tunnen, että en oo niin läsnä
Kuin tälläisissä tilanteissa vaaditaan
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti