Fiilis aika hyvä ja ajatukset on suurinpiirtein järjestyksessä onneksi. Paitsi mä oon kyllä miettinyt elämän tarkoitusta tässä muutamina päivinä, mutta en vielä viitsi kertoa ajatuksiani asiasta. Mutta mä mietin tässä yksi päivä, että miksi kaikilla tuntuu olevan niin vaikeaa kertoa elämästään uusille kavereille. Mä rupesin miettimään tätä asiaa ja mulla ei oo hirveästi tälläistä ongelmaa. Mä pystyn luottamaan muutamaan hyvään ystävään ja olen tyytyväinen siihen. Sitten mä leikin taas ajatusleikkiä (jos tätä ei oliskaan ja tää tulis tilalle) niin mä kuvittelin pois mun kaikki tutut ystävät pois ja ajattelin olevani ihan yksin. Ilman ketään kaveria. Se kuulosti rajulta ja mä sitten mietin, että olisko vaikeaa tutustua uusiin ihmisiin. Vaikka se on kyllä ihan itsestä kiinni, jotkut juttelee paljon tuntemattomille ja toisilta ei pääse edes pihaustakaan. Mä en varmaan olisi se hirveän sosiaalinen, uskoisin. Jos mulla on kaverit vieressä, mä pystyn mennä juttelemaan ihan tuntemattomille melkein mistä vaan, mutta jos mä olen yksin tuntuu ettei pokka ihan riitä. Mä oon kyllä rohkaistunut niin paljon, että kyllä se luonnistuu aika hyvin jo yksinkin. Mutta mä mietin, että mitäköhän ne yksinäiset ilman kavereita olevat ihmiset ajattelevat ihmisistä, joilla on paljon kavereita ympärillä. Ovatko he kateellisia, koska heillä ole kavereita ja he haluaisivat. Vai ovatko he suuttuneita, koska muut eivät ota heitä huomioon. Vai tuntuuko heistä surulliselta yksin. Ovatko he luovuttaneet ja tyytyneet kohtaloonsa vai haluaisivatko he muutosta, mutta eivät uskalla tehdä sitä ?
Kun mä välillä istun sohvalla koulussa ja nauran kavereiden kanssa, mulle tulee välillä paha olo kun mä näen yhden yksinäisen tytön kävelevän ohi. Mä tiedän, että se on yksinäinen koska mä näen sen monta kertaa koulussa ja se on joka kerta yksin. Se on vaan hiljaa ja kävelee ohi. Vilkuilee ympärilleen ja miettii varmaan, minne hän menisi ilman että kukaan huomaisi hänen yksinäisyytensä. Se on mun mielestä niin ihme juttu, että jotkut ihmiset eivät pysty olemaan yksin missään. Se ei kyllä liity tähän aiheeseen, mutta haluan silti siitäkin kirjoittaa. Jotkut tarvitsevat aina jonkun tuekseen, kun he menevät jonnekkin. Tiedättekö te mitä minä tarkoitan ? En pistä nyt tähän esimerkkejä esim minne he pyytävät, koska jokaisella ihmisellä on vähän erillaiset asiat siinä suhteessa. Mä pystyn menemään yleensä yksin kaikkialle ja tunnen oloni hyväksi. Ehkä mä vaan kestän paremmin yksinäisyyttä. En tiedä. En osaa sanoa. Mutta minä kyllä nautin ajasta jonka saan viettää yksin, sillä välillä tuntuu ettei sellasta aikaa ole yhtään.
Toiset päivät ovat parempia kuin toiset
Kyllä sen ymmärrät
Kovin paljon on myös itsestäs kiinni, miten
Tämänkin kuvan värität
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti