Hän huutaa "päästä mut ulos, jumalauta"

Kirjoitan nyt hieman pidemmän tekstin, sillä en ole puhunut ( nyt joku näsäviisas voisi tokaista tähän, että ethän sinä puhu, sinä kirjoitat ! ) tästä asiasta ennemmin, joten.. Hienoa, jos jaksat lukea ! Eli aloitetaan.

Olen siis anonut toukokuun lopussa siirtoa toiseen laitokseen, joka olisi kaupungissa, jossa on kouluni, sukulaiseni, harrastukseni, kotini ja ystäväni. Olen siis tällä hetkellä laitoksessa, joka on 30:n kilometrin päässä tuosta kaupungista. Tämä on vain tällänen tuppukylä, johon en ole vieläkään sopeutunut.

Minua siis ahdisti tämä paikka ja halusin lähemmäs elämäni tärkeimpiä asioita. Hetken katselun jälkeen huomasin sopusuhtaisen laitoksen sieltäpäin. Puolisiskoni oli ollut ennen siellä, mutta ei siitä sen enempää. Ajattelin, että tuonne olisi mahtava päästä. Pääsisin lähemmäs tärkeitä asioitani ja pääsisin pois tästä tunkkaisesta paikasta, joka ei tuntunut enää omalta. Eli silloin lähetin sosiaalityöntekijälleni sähköpostiviestin, jossa perustelin, miksi minun on päästävä sinne.

Elikkäs ajattelin, että minun on pakko päästä sinne. Nyt kun bussimatkanikin ovat alkaneet, koulumatkani ovat pidempiä aikakestoltaan, ja se on erittäin hermoja raastavaa. Olen epäsosiaalisempi väsymyksen ja ärsytyksen vuoksi. Oloni on ahdistunut ja seinät tuntuvat kaatuvan päälleni. Olen nyt sinnitellyt ysi luokan alkua, mutta miten ajattelin jaksaa loppuvuoden ? Miten ajattelin jaksaa ammattikoulun ? Minähän myös syrjäännyn ammattikoulun ihmisistä, koska en voi nähdä heitä niin usein kuin haluan.

Tämän hetkinen laitos on myös paikka, jossa en halua olla. En ole todellakaan hyvissä väleissä oma ohjaajani kanssa ja puhun hänelle vain pakosta. ( Ja nyt jos oma ohjaajani luet tätä ja ajattelet ei se noin mene, niin myönnä totuus. Milloin viimeksi olisin kertonut ajatuksistani sinulle, muuta kuin, kuinka ärsyttävä sinä olet ? ) En jaksa enää pitää yllä kaverisuhteita muihin nuoriin ja olen etääntynyt heistä valtavasti. Tämä koko paikka vain saa minut käpertymään kasaan.

Nythän olisi siis hyvä mahdollisuus siirtää minut, että en ahdistu tänne loukkuun ? Jaksaisin paremmin ysi luokan loppuun ja päättötodistus myös kiittäisi minua. Peruskoulun viimeinen luokka merkitsee niin paljon tulevaisuutta, joten miksei minun anneta mahdollisuutta tehdä siitä mahdollisimman sellainen, jollaisen haluan ?

Ajattelin syiden olevan ihan järkeviä siihen, että saisin siirron. Sosiaalityöntekijät ja laitokseni olivat kuitenkin eri mieltä.. Olin siis torstaina kuulemisessa ja sain siellä kuulla, että sosiaalityöntekijät ovat päättäneet ei. Olin tyrmistynyt. He kuitenkin sanoivat, että heidän joku ylempi tahto, voi vielä muuttaa päätöstä. Olin shokissa. Miten ihmeessä he luulevat minun jaksavan ? Miten jaksan panostaa kouluun ja ihmissuhteisiin, jos oloni on koko ajan niin ahdistunut ? Psykologi oli sitä mieltä, että minulle kannattaisi tehdä nyt siirto, mutta he eivät sitä ymmärrä..

Voisin puhua tästä aiheesta enemmänkin, mutta tämä on jo hieman pitkä postaus. Iso kiitos ja halaus kaikille, jotka jaksoivat lukea !

Miten tasoihin tullaan
Miten pidetään puoliaan
Jos toinen on ilmaa
Ja toinen mielestään aina oikeessa
Sä et kuule minua kuitenkaan
Vaikka minussa kaikki sinulle huutaa