Sinut näen, mut pian haalistut

Oloni on tällä hetkellä todella hyvä. Olen illalla menossa kaverin luo viettelemään pikkujouluja viiden ihanan ystäväni kanssa. Pääsin ihmeelliseesti sinne, vaikka minulla onkin menokielto tällä hetkellä ja se jatkuu 21.päivään saakka. Hyvän käytökseni takia varmaan pääsin sinne, en ole varma asiasta, sillä en kysynyt syytä siihen, miksi pääsin. Mutta eilen ainakin ohjaaja kertoi minun käytökseni olleen hyvin esimerkillistä, josta he ovat olleet tyytyväisiä. Onneksi, toivon, että luottamus palaisi pian takaisin. Joudun kyllä vieläkin kärsimään teoistani, sillä pääsen vissiin vain kolmeksi päiväksi joululomille.. Ensimmäisessä suunnitelmassa taisi olla 10-12 päivää, mutta nyt se on vain muutama harva päivä. Pitäisi jutella tästä vielä oma ohjaajan kanssa, sillä en ole ihan varma asiasta.

 

Nuori kysyy minulta että, olenko minä ikinä ollut koulun toiminnassa mukana . Vastaan, että en ole itse asiassa. Nuori alkaa selittämään heti, miten hän on mukana ja kertoo, mitä kaikea hän on tehnyt. Oletteko huomanneet, että ihmiset kysyvät jonkun asian, jonka ajattelevat, että toinen ei ole sitä kokenut. Kun toinen ei ole sitä kokenut, hän kysyy onko toinen ihminen eli kysyjä sitä kokenut. Kysyjä tietenkin on kokenut tämän asian ja alkaa selittämään innoissaan asiasta. Minulle on tapahtunut niin monta kertaa tämä asia, että minua alkaa jo haukottamaan. Mutta entä jos, molemmat ovat kokeneet tämän asian, mutta ihminen jolta kysytään, on kokenut sen asian kanssa paljon enemmän kuin kysyjä ? Suuttuuko kysyjä, onko hän hämmästynyt asiasta ? Minä olen yleensä hämmästynyt, jos luulen olevani ainoa jossakin asian kokemisessa ja joku toinenkin kertoo kokeneensa tämän saman asian.

Olisi muuten todella mukavaa lukea teidän lukijoiden blogeja, jos teillä sellaisia on. Että jos viitsisitte kommentoida niitä minulle, niin voisin mennä vilkaisemaan niitä. Tuntuu tyhmältä yksin vain selittää tässä jotain. Ketä kiinnostaa ? Onko teille tärkeämpää se, että kuulette uusista asioista ja voitte tuntea niiden kautta uusia ajatuksia vai haluatteko te tuntea samankaltaisuutta, että hei, minäkin olen kokenut tämän monta kertaa. Voisinhan minä kertoa laitos jutuistakin tai sitten vain selittää jotain, mitä päähäni ilmestyy sillä hetkellä, kun näpyttelen näitä tummia näppäimiä. Olen aina miettinyt, että miettiikö ihminen paljon, kun hän alkaa kirjoittamaan jotain tietokoneella ? Ohjaako sormet hänet vain oikeille näppäimille ja kohta kaikki ajatukset ovat siinä tietokoneen ruudulla ?

 

Olen hyvin ilkeä ihminen, ihan oikeasti. Laitan tähän Zen Cafen biisin sanoja, jotka kuvaavat minun tuntemuksiani tällä hetkellä. Jos ymmärrätte, voin sanoa, että olet hyvin mahtava ihminen. Jos et ymmärrä, voin sanoa, että olet hyvin mahtava ihminen.

Mä en usko rakkauteen ja mä en tahdo kuulla
Että sinä uskot, niin ja mä en tahdo luulla
Että tämä kestäisi... No, viikon taikka kaksi
Mä en tahdo enempää, siis tilaa jo se taksi 

 Mä en usko ikuisuuteen, minä uskon hetkeen

 Enkä usko sinuunkaan kuin viikon taikka kaksi

 Yhtälailla säälittävä olen niin kuin muutkin
Yksinäinen jos et tuu ja jos sä sitten tuutkin