Jos se kävelee, sen jalat liikkuu

Heippa pitkästä aikaa ! Niin, muutamat jo kyselivät mitä olin tehnyt. Voin sanoa, että se liittyy päihteisiin. Ei kyllä huumeisiin, niihin en halua koskea. Mutta niin, en halua kerta enempään. Tässä oli niin paljon kaikkea, mitä selvisi ja en halua niistä kertoa yleisesti. Asiaan kuuluneet ihmiset eivät myöskään varmaan ilahtuisi jos netissä kertoisin näistä asioista. Mutta minulle on tapahtunut tässä parin viikon aikana paljon ja vähän asioita, en oikein osaa sanoa. Olen itkenyt silmät päästäni, ollut niin sairaan onnellinen, nauranut helpotuksesta, lukenut paljon, päättänyt asioita ja juonut kuumaa kaakaota. Olen katsonut kuusi tuntia, kun kaksi hauskaa miespuolista ohjaajaa on maalannut ja kuunnellut heidän kanssaan Eppu Normaalia, Zen Cafea ja paljon muita ihmisiä. Olen antanut nuoremman pojan lakata kynsiäni, huutanut, miettinyt merkityksiä, tuntenut suurta vihaa sisällään, pidätellyt surua koulussa, nauranut paljon, tuntenut, että kaikki on hyvin juuri tällä hetkellä,  miettinyt joululahjoja ja aloittanut kässän tunnilla tilkkupeiton. Istunut huoneen lattialla, kuunnellut radiota ja heti kun juontaja on sanonut Zen Cafen nimen, heristänyt kuuloansa. Kun Zen Cafe on alkanut soimaan, on ollut niin onnellinen, että olisi voinut itkeä onnen kyyneleitä. En tiedä miksi se vaikutti niin paljon minuun tuo tilanne, mutta olin silloin niin onnellinen ja tyytyväinen, ettei sitä voi edes kuvailla sanoin.

Olin myös hieman surullinen, kun en päässyt kirjoittelemaan tänne. Yhden kerran istuin tässä samalla nojatuolilla ja katselin tummaa tietokoneen ruutua. Olisin niin halunnut käynnistää sen ja mennä pyytämään ohjaajalta salasanaa koneeseen, mutta vastaus olisi ollut kielteinen, joten ei se olisi hyödyttänyt tilannettani mitenkään. Nyt oloni on outo, olen tavallaan surullinen, mutta tavallaan myös iloinen. Sisälläni on vihaa ja tyytyväisyyttä, ehkä hieman jopa helpottuneisuutta. En yhtään tiedä miten kuvailisin tätä tunnetta sisälläni, en osaa yksinkertaisesti. Uskon sen ehkä johtuvan siitä, että ikävöin yhtä ihmistä liikaa, ihan liian paljon verrattuna hänen tekoihinsa. Mutta silti ikävöin häntä ja tänään sain kuulla, että hän on taas mennyt valehtelemaan minusta. Kännykälläni kuulemma on kuvia, joissa suutelen toisen tytön kanssa. Ihminen joka näin on sanonut, on mielestäni niin lapsellinen. Ihmettelen, että miten hän voi olla muutaman vuoden minua vanhempi. En nyt halua teidän luulevan, että minulla olisi jotain lesboutta vastaan, ei suinkaan. Voisin olla lesbo ja tyytyväinen siitä, mutta kun joku ihminen valehtelee asiasta, niin se suututtaa minua suunnattomasti. Tästä tulimmekin keskusteluun, jossa juttelemme suuntautumisista. Ja nyt varmaan odotatte, että sanon olevani hetero. Ei en ole. Nyt ajattelette varmaan lesboa, ei en ole. Mieleenne tuli varmaan myös bi. Ei, ette varmaan osuneet oikeaan. Sillä en tiedä mihin olen suuntautunut. Olen tälläinen välimaastossa liikkuva hiippari, joka ei halua mennä seisomaan ylväästi minkään vaihtoehdon päälle. Istun mielummin täällä ojassa ja mietin vaihtoehtoja, kuin ryntäisin suinpäin niistä johonkin.