Miksi menisin kouluun ? Opit asioita, näet kavereita. Miksi haluaisin oppia ? Kuuluu yleissivistykseen ja saat työpaikan, jonka haluat. Miksi haluaisin työpaikan ? Tarvitset rahaa arjessasi ja et syrjäydy. Pystyt sitten myös vanhempana elämään paremmin eläkkeen ansiosta, toki saisit pienimuotoisen eläkkeen ilman töitä. Miksi haluaisin eläkkeen ? Tarvit arkeen rahaan myös iäkkäänä. Miksi haluaisin olla iäkäs ? Se kuuluu elämään. Vauva, lapsi, nuori, nuori-aikuinen, aikuinen, vanhus, kuolema. Eli opiskelen koulussa, jotta saan työpaikan, jonka jälkeen kuolen ? Kyllä.
Ehkä hieman liioiteltu "keskustelu", mutta välillä aivoni tukuttuvat tuota ajatusta silmieni eteen. Miksi elät, kuolet kumminkin ? Ja sitä asiaa rupeaa miettimään. Onko tässä mitään järkeä ? Kaikki tulemme kuolemaan. Jaksanko yrittää edes elämässä, kuolen kumminkin. Silloin kaikki on ohi, eikä tarvi enää tehdä mitään. En toki tiedä mitä kuoleman jälkeen tapahtuu, mutta uskon, että makaan vain arkussani rauhassa, ei mitään erikoisempaa. Tulet kuolemaan, et edes tiedä millä tavalla. Voisit kuolla huomenna, ehkä kymmenen vuoden päästä, ehkä vasta vanhuksena. Mutta haluatko kuolla muiden ihmisten tekemien päätösten takia ? Kännipäissään joku ajaa eteesi ja tulee nokkakolari. Olet kuollut. Tai saat syyttää itseäsi. Saitte keuhkosyövän, sillä olette polttaneet 30 vuotta. Tai sitten se ei ole kenenkään syytä. Hän sai yhtäkkisen sydänkohtauksen, mutta syytä ei tiedetä.
Voisit itse tehdä sen ja saada sellaisen kuoleman kuin haluat. Dramaattisen tai tyhjän, tekoiloisen tai vaikkapa inhottavan. Mutta ajatukseni tullessa tähän kohtaan, sivuutan ne. En halua kuolla, jos jollekkin tuli nyt sellainen olo. Kyllä minä yritän elämässä kaikkeni, tunnen eri tunteet häpeästä riemuun. Haluan halata ystäviäni, saada työpaikan jonka haluan, matkustaa Australiaan. Ihan mitä tahansa. Mutta aion kyllä elää elämäni. Miksi murehtisin kuolemaa jo nyt ? Katsotaan sitten, kun olen vanhus, jos olen silloin vielä elossa. Ikinä ei voi tietää, millä tavalla kuolee.
Tätä kirjoittaessani kuuntelin Juha Tapion Meillä on aikaa kappaletta, joka kuvaa hyvin aihettani.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti